And drift into oblivion in a sea of blood...

Ajantaju. Ajantaju. A J A N T A J U.
Tajusin tänään, ettei sitä ole.

Eilen mainitsemani päivä jolloin kaikki oli hyvin, olikin torstai ja ilta jolloin kaikki meni huonosti oli torstai-perjanatai, eikä tiistai-keskiviikko. Eilen olin varma, että on torstai ja että hyvin menneestä päivästä olisi kaksi päivää. Tänään sitten kirjoitin mielialapäiväkirjani ylänurkkaan 27. tammikuuta, eli perjantain...

Katsoessani sitten kalenteria ja huomasinkin, että on 30 päivä, olin huutaa keskellä luokkaa MITÄ HELVETTIÄ ja samalla muistinkin, että tänään onkin psykologiaikani.
Muistikuva siitä, kun sain sen lapun: siihen oli kaksi viikkoa aikaa ja olin ollut uudella luokalla viikon, silloin oli maanantai. Nyt tämä on kolmas viikkoni uudella luokalla (luulisin), mutta sain sen ajan VIIKKO SITTEN, ja siihen piti olla kaksi viikkoa, koska olin ollut uudella luokalla vasta yhden viikon..

Viikot kuluvat niin helvetin nopeasti, mistään ei saa muistikuvaa enkä pääse tarttumaan mihinkään, en tiedä missä olen ollut ja miten pitkään, minne minun pitäisi mennä ja milloin.
Nyt on maanantai 30 päivä tammikuuta.
Eilen oli 26. Eilen oli torstai.

Mietin, että mitä minä eilen tein. Eilen todellisuudessa oli sunnuntai, toissapäivänä lauantai... Lauantai-aamuna menin sieneni kanssa Kiteelle, lauantaina tapasin uusia tyyppejä koska minut valittiin bändin pianistiksi, EILEN tultiin kotiin... Aivan kuin eilisestä olisi kulunut vuosi ja että eilisessä olisi ollut ainakin kymmenen päivää. Nyt tuntuu siltä että pää räjähtää ja että minut haudataan elävältä.

Oikeastaan nyt tuntuu siltä, että haluan...
...pois.